”Köyhiä oli niin valtavasti tässä maassa vuonna 1833. Niin paljon, että jotakin oli tehtävä. Koska minä olin keisarinna Aleksandra Feodorovna, se oli minun tehtäväni. Ei, vaan velvollisuuteni! Vaikka mieheni, tsaari Nikolai I sitä tietysti epäröikin. Mutta mikä valtava väenpaljous täällä olikaan meitä vastaanottamassa kun tulimme tarkastamaan Helsingin jälleenrakennustöitä oikein höyrylaivalla. Helsingistä oli tullut vuonna 1812 Venäjän alaisen Suomen suurruhtinaskunnan pääkaupunki. Ja meitä rakastettiin ja ehkäpä juuri siksi minä en voinut ummistaa silmiäni köyhyydeltä…”