”Meni eilen vähän myöhään. Taas kerran. Istuttiin Kämpissä – minä, Sibelius, Kajanus, Järnefelt ja Aho – muistaakseni. Kirjailijoita ja säveltäjiä. Siinä kuluu paljon aikaa ja alkoholia. Runo, niitä minulta tulee koko ajan. Runo syntyy kärsimyksestä tai ilosta, ja etenkin kärsiä minä olen saanut. Minun isäni kuoli, kun olin 12-vuotias ja äitini kuoli ylioppilaaksitulovuonna. Tämä kaikki on jättänyt minuun pysyvän ikävän…”